Joillekin työ on vain duuni, jota tehdään, jotta saadaan rahaa elämiseen. Duunin merkityksenä on tarjota resurssit ja sen syvemmälle menevät merkitykset elämässä haetaan muualta.
Joillekin toisille työ näyttäytyy urana, johon liittyvät keskeisesti ulkoiset tekijät – asema ja arvostus – ja mielenkiinto pysyy yllä, kunhan uralla eteneminen jatkuu.
Kehityskeskustelut on kehitetty ihan fiksuista lähtökohdista, pitämään huolta siitä, että tehty työ palvelee sekä työntekijän, että työnantajan tarpeita. Parhaimmillaan näin toki onkin, mutta tähän pääseminen ei ole lainkaan triviaalia. Vaikka pomolla olisi paljonkin henkilöston johtamisen osaamista ja hän olisi aidosti kiinnostunut siitä, kuinka alaisen on mahdollista kukoistaa työssään, asettaa kehityskeskustelu tilanteena haasteita:
Epävarmuus taloudessa ja työelämässä herättää stressiä ja turvattomuuden tunteita, ja ratkaisuksi tarjottavat ”yritä kovemmin” ja ”osta itsellesi täydellinen elämä ”lähinnä lisäävät vettä myllyyn. Mitä tehdä? Kuinka voisi säilyttää tasapainonsa kaiken tämän keskellä?